Pieni ihminen on yksin ja oikeudeton siinä vaiheessa, kun vastassa on monopolina toimiva suomalainen raideliikenneoperaattori. En tiedä, miksi juna myöhästyi eilen tunnin. Siksikö, että talvi yllätti vr:n? Vai siksi, että tavaraliikenne rullaa edelleen pääradalla, kun oikoradan käytöstä pitäisi maksaa kallista investointiveroa?

En tiedä, mutta kyllä alkaa tuntua onnettomalta siinä vaiheessa, kun odottaa illan viimeistä junaa Helsinkiin Hämeenlinnassa ja sen tuloaika saa aina uusia lukuja. Ensin on 22.39, sitten 23.10, sitten 23.18, sitten ulos odottamaan, sitten jälleen uusi aika. Lopulta juna suostuu saapumaan viisi yli puoli kaksitoista. Jo kymmenen minuutin odottelu parinkymmenen asteen pakkasessa on liikaa. Onneksi pääsin sentäs Hämeenlinnan aseman lämpöön turvaan hypotermialta. Pitäisi olla onnellinen, että juna sentään tuli. Muuten olisin joutunut yöpymään joko työpaikalla tai sitten hotellissa. Olisinko siinä tapauksessa ollut velvoitettu anomaan korvauksia vr:ltä? Tuskin.

Olen kotona ennen yhtä. Vittumainen työpäivä saa huipennuksensa, kun lätkin pimeässä kasvorasvatuubin sijasta kylmägeeliä naamaani. Tunne oli sama kuin olisi iskenyt kloroformia verinaarmuun.