Koska uudenvuodenaatonaattona tuli rällästettyä pyjamakrapulaan asti, vietimme varsinaisen juhlapäivän hissukseen. Ei örveltämistä, vaan hyvässä seurassa hyvässä ravintolassa. Meistähän on tulossa vallan snobeja. Tai no, ehkei sittenkään. Hienossa ravintolassa on se ongelma, että joutuu tarkkailemaan itseään ja miettimään, mokaako vaiko ei. En minä tiedä, mikä haarukka pitää laittaa milloinkin suuhun. En tiedä sitäkään, että viiniä pitää sekoittaa lasissa, nuuhkaista ja sipaista vasta sitten......Ja tällä hetkellä Katriina pyörittelee päätään rahvaudelleni ;o)

Sekin tuntuu hassulta, että tarjoilija on ystävällinen, pokkuroi ja hoitaa hommansa tyylillä. Me ollaan totuttu työmaaruokalahenkisiin mestoihin, jossa tarjoilijaa saa oikeasti pelätä.

Mutta mutta, oli mukava ilta kuitenkin. Tässä vuoden viimeinen ateriani:
Minestronekeittoa ja pancettaa
Linguinipastaa, vuohenjuustoa ja paahdettua tomaattia
Macun kotijäätelöä: lakritsi ja suklaa

Jotenkin vuosi on lähtenyt käyntiin vajaateholla. En tiedä, mistä se johtuu. Kenties tuosta  sateesta, joka tappaa innon mennä ulos. Lisäksi omatuntoani kuormittava lista vain paisuu ja paisuu, kun en saa asioita tehdyksi. Se rästiin jäänyt haastattelu kummittelee päällimmäisenä. Tuleva kesä pelottaa myös kähmäisen rahatilanteen takia. Tein varasuunnitelman miehen kanssa, jos kumpainenkin viettää kesän lorvaillen. Lähdemme hanttihommiin ulkomaille vaikkapa kuukaudeksi. Australiaan tai jonnekin, kunhan on kaukana.