Tänään rautatieasemalla haisi Bangkok. Ei se tappava roskien ja ulosteiden haju, vaan sellainen pehmeä tuuli kaukomailta. Loman tuoksu. Mitä lähemmäs kevättä kuljetaan, sitä suuremmaksi käy kaukokaipuuni. Veri vetää muualle, rahatilanne kiskoo takaisin. Viikko töitä takana, viikko lähempänä matkaani. Viikko lähemmäs kesää ja uimastadion-aamuja. Viikko lähemmäs vanhojen suomalaisten elokuvien kesäistä maaseuturomantiikkaa. Hassua muuten, etten ole koskaan pystynyt näkemään suomalaista kesää yhtä idyllisenä reaalimaailmassa kuin esimerkiksi Kulkurin valssissa. Vieläkin kummallisempaa, että noissa mustavalkoisissa suomifilmeissä koivut, ruiskukat ja niityt näyttävät paljon värikkäämmiltä ja herkullisemmilta kuin luonnossa.

Elämässä on ollut iloa, arkea ja surua. Viime päivinä on konkretisoitunut se, ettei pitäisi valittaa turhasta. Pitäisi nauttia terveydestään, puolisostaan, perheestään ja ystävistään - unohtaa se typerä marmatus.

Palaan asiaan huomenna, kun pakki on täydempi.