Maatessani tappoflunssassa  pääsiäissunnuntaista on ollut lievästi sanottuna aikaa kelailla elämää. Liiallisen itsensä ja muiden psykologisoinnin lopetti seinään Marko Hamilon toimittama Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa, joka kritisoi vallalla olevaa psykokulttuuria. Sosiologian ja sosiaalipsykologian opiskelijana aivoni ovat imeneet oidipus-kompleksit, lapsuudentraumojen merkityksen, yliminät, superegot ja alitajunnan vallan. On ollut niin helppoa syyttää vaikeita lapsuuttani ja nuoruuttani niistä traumoista, joita vieläkin kannan. Samaan syyllistyy myös aikalaiseni, media ja tuomarit - ainakin Hamilon mukaan:

Yksi usein toistuva puheenaihe suomalaisilla keskustelupalstoilla tuntuu olevan parisuhteessa elävien miesten pornonkatselu. Jotkut naisevat kokevat kumppaninsa pornonkatselun loukkaavaksi. Tällainen väittely päättyy yleensä pian jommankumman tai kummankin osapuolen mielenterveyden ja henkisen kypsyyden arviointiin. Joskus kyseenalaistetaan kumppaninsa pornonkatselua inhoavan naisen itsetunto... Naisen tulisikin keskittyä enneminkin parantamaan itsetuntoaan kuin saamaan muutos kumppaninsa käytökseen. Tällainen psykologisoiva argumentti pyrkii tekemään tyhjäksi naisen kriittisen mielipiteen kumppaninsa käytöksestä.

Hamilo jatkaa: Jos parisuhde kärsii toisen osapuolen pornonkatselusta, vikaa on parin seksuaalisessa yhteensopivuudessa tai suhteen epäselvissä pelisäännöissä, tuskin kummankaan osapuolen itsetunnossa tai riippuvuuksissa. Elävässä elämässä seksuaaliset konfliktit johtuvat useimmiten siitä, ettemme ole sinut vallitsevien seksinormien kanssa - tai käymistilassa olevat normit törmäävät toisiinsa.

En ota kantaa esimerkkiin, koska meidän suhteessa ei edes keskustella pornonkatselusta. Se on mielestäni yksityisasia. Halusin kuitenkin lainata Hamiloa siksi, että ymmärtäisimme, kuinka psykologisoituneita oikeasti olemmekaan. Liiaksi irrottautuneita todellisuudesta, liiaksi keskittyneitä omaan napaamme. Ei häiriö todellisuudessa useimmiten aiheudu meistä itsestämme. Esimerkiksi parisuhteessa on kaksi osapuolta, joista kumpikaan ei saa hallita toista. En minä, eikä hän. Ideaaliparisuhde toimii  horisontaalisesti.

Ajatus katkesi. Lukekaapa, millä Hämeenlinnassa ratkaistaan päihdeongelmat yökerhoissa. Tämä ei ole aprillipilaa, vaan karkeaa todellisuutta. Ja nyt kaikki tavaamaan: Mustat kissan paksut posket, mustan kissan paksut posket...Muuten ette pääse sisään! Puheongelmaisilta pääsy on sitten evätty jo valmiiksi?