Itsetunto.

Istuttiin eilen baarissa ja jotenkin keskustelu kääntyi itsetuntoon. Kaveri oli ollut parturissa, joka  oli tyrkyttämällä tyrkyttänyt kaljusuihketta. Miespuolinen kaveri yritti selittää, ettei hänellä ole ongelmia sen asian kanssa. Parturi ei ymmärtänyt vinkkiä, vaan jatkoi tuputusta.

Vähän samanlaiseen tilanteen törmäsin äsken kaupungilla, kun joku englantia vääntänyt kynsihoitokauppias yritti hieroa kauppoja  vasten tahtoani. Ensinnäkään en tahdo, että kynsiini puututaan. Tiedän, että ne ovat kamalat, mutta minua ne eivät häiritse. Siinä vaiheessa, kun ikäiseni kauppias koki asiakseen puuttua myös kasvoihini, menin lukkoon. En halua kuulla julkisesti finneistäni tai kuivasta ihostani - en vaikka joku "haluaisi" auttaa. Se on ihan sama, kun kävelet kadulla ja vaatekauppias tulee myymään sinulle hoikentavia vaatteita. Hän ei välttämättä ymmärrä, millaisen mielipahan aiheuttaa puolihuolimattomalla kommentillaan. Hyvää tarkoittava ilmaus toisen ulkonäöstä ei ole aina paras tapa lähestyä asiaa.  Luuleeko kauppias, ettei se toinen ole yrittänyt tehdä kaikkensa ongelmiensa eteen jo ennen kuin hän tuli hoikentavine paitoineen tielle?

Jäin tuijottamaan kynsikauppiasta sanattomana ja onnistuin saamaan suustani, etten halua puhua ihostani sinulle. Tuli tunne, etteikö perkele minussa ole muuta kuin vikoja, jotka pitää korjata. Mikset katso kokonaisuutta: mikset anna minun olla se iloinen kauniiksi kehuttu nainen, jonka itsetunto ei linkity kasvojen ympärille. Vaikka näköjään se linkittyykin, koska kyyneleet kohosivat silmiini tilanteessa. Mies tajusi jättää minut rauhaan ja toivotti hyvää päivänjatkoa.

En tajua, miksi tämä yhteiskunta survoo pois persoonallisuudet ja muokkaa heistä virheettömiä toistensa klooneja. Miksi pitää ajatella vain virheitään, miksei hyviä puoliaan? Anna minun olla niine piirteineni, jotka eivät asetu Cosmopolitanin täydellisen naisen sarjaan. Anna minun olla oma persoonallinen itseni.

Törkeimmän esimerkin koki kaverini kavereineen, kun kävivät H&M:llä ostoksilla. Toinen heistä etsi itselleen vaatteita, kun kaksi kikattelevaa teinityttöä tuli viereen kailottamaan tämän olevan osaston niille isoille ihmisille. Toinen vielä lisäsi, että niille oikein tosi tosi isoille.