Perkule, kun on mukavata, että teitä on noin monta vakiokävijää. Itsellä on täällä menossa ansaitun puolivapaapäivän kohokohta eli ruokahetki. On alkanut kyrsiä niin jumalattomasti kaikki pastat, pizzat ja leivät, että aloitin terveemmän ruokavalion. Ostin töihin ison fetasalaatin huomatakseni olevani jopa nälkäisempi kuin ennen sitä. Dieetti meni sitten siihen, että hain kahviosta pullan tasapainottaakseni kurnivaa vatsaa. Illalla koukkasin nepalilaisen kautta ja nyt nautiskelen ruoanrippeistä. Hyvä vinkki säästämiseen on nääs se, että hakee mukaan safkaa. Meikäläinen syö itsensä kylläiseksi yhdestä take away -ateriasta kahtena päivänä. Dieetistä ei ole enää väliä. Sitä paitsi kun laihduin tappoflunssan takia, työkaverit päivittelivät lommoposkistani langanlaihaa olemustani.

Eilen oli kaksi mieleenpainuvaa ratikkamatkaa. Ekassa kaksi nuorta kundia puhui valtaisasta lääkevarastostaan. Koska en tunne kuin muutamia lääkkeitä nimeltä, keskustelu meni osaksi ohi.  Sain kuitenkin tietää, että välipäiville on omat lääkkeensä ja muille omat. Sirdalud  on välipäivälääke. Kyseessä on lihasrelaksantti, joita itse nappailin  niskasärkyyni pahimmassa  kipuvaiheessa eli käytännössä silloin, kun päässä ei enää kiertänyt veri, vaan pää alkoi puutua. Toinen kundi paljasti vetäneensä suoraan suoneen 13-vuotiaasta. Kertoi yksityiskohtaisesti yliannostuksistaan. Ne jätkät oli niin pohjalla, etteivät olisi syvemmälle päässeet. Kuitenkin ne sanoivat uskovansa parempaan huomiseen ja Jumalaan. Siihen, että kyllä tästä vielä noustaan. Jollakin ihmeellä se ajatustapa lohdutti muakin - heidän puolestaan.

Toinen ratikkamatka jäi mieleen vittumaisen kuskin takia. Jos mä seison etuovella sen nenän edessä, niin eikö perhana voi avata pysäkillä sitä ovea auki, että olisin päässyt pois. Naljaili, että nämä ovet avautuvat ihan samalla tavoin kuin muutkin: siitä napista! Vaikka olenkin taipuvainen nielemään kaikenlaista kuraa ja miettimään kostoa jälkeenpäin mielessäni, ratikka- ja bussikuskien vittuilut eivät mene alas. Kivahtelen niille takaisin samalla mitalla, vaikka ymmärrän heidän paineensa. Jos itse tekisin samaa työtä, purisin joka toiselta matkustajalta pään poikki.

Vappu tulee ja me lähdetään miehen kotikonnuille Pohjanmaalle. Kerran olen siellä käynyt eikä tuo kummempaa vaikutusta tehnyt. Yhtä suurta peltoa ja muutama jumalaton talo sen päällä. Noh, jos nyt osaisin katsoa asiaa toisesta näkökulmasta.