Eilen tuli Vartti, jonka kannessa könötti kolme suomalaista ysiluokkalaista. Jätkien nimet oli Henry Lightfoot, Max Meyer ja Lauri Laatu, joten ensimmäiseksi tuli mieleen, että onkohan toimittajaa taas kusetettu. Niin kuin MTV3:n uutisissa, jossa oli haastateltavana Janis Petke. Noh, ilmeisesti pojat antoivat kuitenkin omat nimensä toisin kuin Tallinnan matkaaja Janis. Ei ole nimittäin mitenkään harvinaista, että toimittaja törmää näihin mukahauskoihin haastateltaviin, jotka varjelevat yksityisyyttään antamalla väärän nimen. Kerran gallupissa kävi niinkin, ettei nainen muistanut ensin omaa nimeään. Kertoi vaihtaneensa sen vastikään.

Arokettu oli napannut ensisuudelmameemin. Koska en ole tehnyt mitään muuta hyödyllistä 1,5 viikkoa kuin yskinyt ja rahissut, on hyvää aikaa heittäytyä siihen kuumaan yöhön kolmentoista vuoden taakse. Sain silloin ensisuudelmani kaverin naapurinpojalta. Ensin oli tanssittu Enigman Return to Innocencen tahdissa kaverin yläkerrassa, sitten kulautettu muutama kotiviinilasi ja lopuksi paineltu pusikkoon. Voiko olla romanttisempaa ensisuudelmapaikkaa kuin öinen joenranta. Suudelma kesti puolisen tuntia ja oli niin tyrmäävä, etten muista kokeneeni vastaavaa aikuisiällä. Tai ehkä se vain tuntui silloin niin merkittävältä. Se poika osasi pussata. Kaverini tosin paljasti, että poika oli kuulemma harjoitellut kielityötä siskonsa kanssa....

Onnellinen tarina kääntyi onnettomaksi parin kuukauden päästä. Ei ollut mopon omistavalla osapuolella sitoutumishalua. Ihmekö tuo, kun plakkarissa ikää 14 vuotta. Mutta eihän sitä silloin tajunnut. Emme ole oikeastaan olleet missään yhteyksissä tuon nuoruudenkesän jälkeen. Hän asuu vielä niillä nurkilla kuin silloinkin. Tosin vaimonsa ja lapsiensa kanssa. Minä olen kulkenut kauas, mutta en niin kauas, että olisin unohtanut noita hetkiä.