Genesis kävi eilen kylässä. Ja oikeastaan edellisenä päivänäkin. Vietin parvekekeikan kesäillassa kuunnellen stadionilta kantautuvaa keikkaa. Philin ääni oli mannaa, tunnistamani biisit hyviä ja fiilis stadionilla varmasti järeän lipunhinnan veroinen. Sinänsä on kelpo paikka asua jäähallin ja olympiastadionin liepeillä, koska kalliit konserttiliput saa puolta halvemmalla juuri ennen keikkaa. Mies kävi katsomassa esimerkiksi Deep Purplen ja Thin Lizzyn 20 eurolla, Heaven and Hellistä pulitti 45 euroa 68 euron sijaan. Genesistä olisi päässyt katsomaan kolmellakympillä, mutta jätän rahat jenkkeihin. Enkä ole koskaan ollut kyseisen bändin ystävä. Rollareihin on sen sijaan pakko rynniä sisään. Itse bändin musiikillinen tuotanto ei sytytä mua, mutta haluan nähdä livenä ne herrat, joiden elämäkerroista liki jokaisen olen lukenut. Varsinkin mystisen Keithin, jota Marianne Faithfull palvoi.

Perjantaina Provinssiin. Onko kukaan muu rantautumassa Seinäjoelle? Jos on, niin olisihan  se lystiä törmätä. Hengaan kuitenkin lauantain ja sunnuntain lähinnä yksinään, kun ukko tekee siellä televisio-ohjelmaa.

Time Outista bongasin muuten kovimman kesäteatteriesityksen, jonka tulen varmasti koskaan näkemään. Tai ainakin uskon, ettei Korvenkylän kesäteatterin Nummisuutarit voi panna paremmaksi Shakespearen Romeota ja Juliaa Keskuspuistossa. Varsinkin, kun Juliaa esittää karismaattinen Lauren Ambrose Mullan alla -sarjasta ja nannya Oikeuden ja kohtuuden Camryn Manheim.