Kaikenlaista sitä voikaan lentokoneissa tapahtua. Eilen saatiin vierekkäiset paikat koneesta take offin jälkeen, kun koneeseen ei päästetty kahta matkustajaa laillisista syistä. Sen takia kone myöhästyikin niin paljon, koska joutuivat etsimään heidän tavaransa kaikkien muiden jo lastattujen tavaroiden joukosta. (Nyt hiipi pieni epäilys siitä, että toivottavasti meidän tavaramme eivät sitten päätyneet näille tyypeille). On niin alaston olo, kun ei ole kamoja mukana. Ensinnäkin mun parhaimmat vaatteet on siellä. Ja se kamera. Ja kaikki kirjaston matkaoppaat. Ja meikit. Ja kengät. Ja maanantaina lähtö Italiaan äidin kanssa enkä ehdi saamaan mukaan juuri mitään.

Turbulenssia oli matkoilla pitämään lentopelkoisen miehen paniikissa. Ei olla kumpikaan osattu nukkua moneen päivään, joten lennot siinäkin mielessä rankkoja. Vieressä istuva jenkki lohdutti ukkoa, ettei tämä vielä mitään. Hän oli kerran lennolla Los Angelesista Pariisiin ja luuli jo kuolevansa. Koneen korkeus oli heitellyt kilometrejä ylös alas pahalaisessa myrskyssä. Happinaamarit tippuneet kasvoille, juomat ja matkatavarat lennelleet pitkin seiniä. Kun jenkki oli päässyt perille, oli pitänyt mennä tuloaulaan baarin kautta.

Niin, ja ensimmäisellä Atlantin ylityksellämme joku hyväkäs meni polttamaan tupakkaa vessaan. Kapteeni uhkaili laittavansa hänet syytteeseen, koska kyseessä on äärimmäisen vaarallinen teko. En tiedä, saivatko lopulta kiinni syyllistä.