Kerrankin musiikkiarvostelu, jossa tykitetään suoraan, miltä tuntuu. Ei kaunistella, vaan mennään suoraan asiaan. Kiitos Stara, tästä näkemyksestä.
Kadehdin, etten itse pystynyt kirjoittamaan yhtä kuplivaa tappotilitystä Tean kesäveisusta.

Varsinkin säkeistöissä vieraileva miesvokaali Jage on kaikin puolin oksettavan huono. Vierailija lienee löydetty studion viereisestä ojasta sammuneena ja raahattu väkisin studioon. Myös sanoitukset on ilmeisesti raapustettu edellisen illan baarikuitin takapuolelle parissa minuutissa samalla kun kappaleen soundit on valittu ja biisin pohja kasattu.

Ylioppilasjuhlat meni, tyttö sai lakkinsa ja laudaturinsa. Kova kiire olisi oikeustieteelliseen, vaikka yritin toppuutella, että eläisi ensin. Pitäisi välivuoden, matkustelisi tai tekisi töitä. Sitä ehtii pölyttyä kirja nenässä vuosikausia sen jälkeen. Mutta ei. Nyt on pakko päästä. Ei se ole maailmanloppu, vaikkei pääsisikään heti. Tosin silloin se oli itselle, pääsinhän yliopistoon vasta kolmannella yrittämällä. Silloinkin siihen pääaineeseen, jonka olemassaolosta en edes tiennyt abivuonna. Nyt sitä on tyytyväinen siihen, että sosiologia ja kansainvälinen politiikka valitsivat mut.

Aurinko on porottanut nenäni karrelle. Punainen pellenenä ja pandasilmät aurinkolaseista. Olisipa ikuinen kesä. Näinä hetkinä en kaipaa sitä lokakuun lopun työpäivää, jolloin vaelsin tennareissani tekemässä juttua talven ensimmäisestä lumimyrskystä. Etsimässä lumilinkoa, jututtamassa säämiestä ja haastattelemassa taksijonossa paleltuvia.

Mitä ihmettä Serbian Marija on horissut? Ja minä pidin sinua sympaattisena ja aitona luonnonlapsena. Voiko viisuvoitto kolahtaa päähän? Joillekin muillekin kuin Carolalle?