Koska minulla on vain ollut aikaa viime päivinä, ehdin kahlata hömppäromaanin Devil wears Prada vastineeksi Economic hit manille ja suunnitella New Yorkin aikatauluja. Lauren Weisbergerin esikoinen oli parempi kuin osasin odottaa. Pakko oli repäistä mukaan, kun sen 1,5 eurolla löysin divaristani. Anna Wintourin ja Weisbergerin näkemyseroista kimmokkeensa saanut romaani on menestyksensä ansainnut.

Tosin on sitä muillakin ollut naispomoja helvetistä. Olin aikoinaan kolmisen vuotta todellisen tärätädin armoilla. Minä pääsin onneksi pois, työkaverit eivät. Nainen arvosteli pukeutumistani Wintourin tavoin. Ei ollut muodikkaita vaatteita, vaan halparetkuja. Hiukset sekaiset ja huonosti värjätyt. Valkoiset sukat sandaaleissa - myönnän sen virheen nyt. Joka kerta, kun joku poistui kahvipöydästä, alkoi sen ihmisen seläntakainen sättiminen. Tee siinä sitten työtä rakentavassa työyhteisössä.

Niin, siitä New Yorkista. Olen tehnyt suunnitelman, jossa aion kiertää kaikki New Yorkin pakolliset matkakohteet - mahdollisimman kaukaa. En kaipaa neljän tunnin jonotusta Empire State Buildingissa tai Vapauden patsaan lautalla. Museoistakin riittää vain muutama. Sen sijaan minua ei saa pidettyä pois amerikkalaisten stand up -koomikkojen ilmaisesta puistohappeningista, Joan Jett and Blackheartsien ilmaiskeikasta ja lomani kohokohdasta: Manu Chaon konsertista. Mies pakottaa minut amerikkalaisen kitaristilegendan Ted Nugentin (mm. Cat Scratch Fever) keikalle, vaikkakin herra on kovan linjan konservatiivi, lihansyönnin ja aseiden puolestapuhuja ja George W. Bushin ystävä. Myönnyn, koska hänen on lähdettävä katsomaan toista ääripäätä, Chaota kanssani.