Olin äsken todistamassa tilannetta, jossa hopeisella urheiluautollaan kaahannut mieskuski meinasi ajaa tyttöjen päälle Mannerheimintien ja Nordenskiöldinkadun risteyksessä. Mies ajoi punaisia päin, tytöt ylittivät suojatien vihreällä. Kuski ehti koukkaista juuri ja juuri sen verran sivuun, ettei murjaissut alleen tyttöjä. Ja sitten kaasutti pakoon. Miksi ihmeessä en tajunnut ottaa rekkaria ylös? Olisin ilmoittanut poliisille tapahtuneesta. Tiedä sitä, mitä olisivat pystyneet tehdä. Mutta kuitenkin. Oli nimittäin muutamasta sekunnista ja kädenliikkeestä kiinni, ettei tytöistä tullut ruumiita.

Tänään Anjalankoskelle ylioppilasjuhliin. Eilen yllätin ukon illallisella. Oli kovin onnellinen tullessaan töistä, kun kotona odotti bataattiporkkanakookoskeitto (jos joku haluaa ohjeen, voin toki  lähettää. Oma resepti), mozzarellatikkuja, patonkia taco-tuorejuustolla ja ananasrahkaa. Viimeinen jäi syömättä, koska tuore ananas rahkassa ei olekaan yllättävän järkevä ratkaisu.

Muutamat olivat lukeneet kehuneeni Tean biisiä kaikista kauneimmaksi. Tässä teille yksi kauneimmista. Kyseessä bändi,  jonka ysäri- ja nykytuotantoa en siedä. Mutta silloin joskus 70-luvulla kaikki oli paremmin ja laulajan äänikin puhtaampi.