Tultiin sitten Amerikasta tyhjin käsin. Laukut jäivät maailmalle. Järkkäri linsseineen, vaatteet, rakkaat pehmolelumme, kaikki. En tiedä, ryssivätkö jo JFK:lla vai sitten äsken Heathrow:lla.

Oli taas vaihteeksi pommiuhka Lontoossa. Olivat löytäneet bensapakuja mm. Piccadillyn ja Hyde Parkin liepeiltä. Tuttu tunne, sillä viimeksikin iskivät Lontooseen, kun olin siellä. Tai pommit paukkuivat samana päivänä, kun meidän lentomme piti lähteä. Pitkä tarina, jonka olen kai joskus ennemmin blogissani kertonut.

Mielenkiintoisin ja urbaanein kolkka Amerikassa nähty. Täytyy sanoa, etten olisi uskonut, kuinka nurinkurinen amerikkalainen populaarikulttuurin kuvasto oikeastaan onkaan. Näkemistäni ihmisistä vain kymmenisen prosenttia oli valkoisia, euroälymystöön kuuluvia. Pääkieli ainakin omiin korviini oli espanja.

Jet lag ja turrutus iskevät, palaan myöhemmin pidemmin asiaan. Muutaman kuvankin voin laittaa.