Matkat on matkattu, nyt väsyttää eikä tee mieli lähteä mihinkään pitkään aikaan. On se kumma, että tarvitsee kiertää maailmaa liki kuukauden ennen kuin tajuaa, kuinka ihanaa on tulla takaisin Suomeen. Helsinki oli niin kaunis aamuauringossa. Jotain päinvastaista kuin kauttaaltaan lakea ja sateinen Saksa tai helvetin esikartano Venetsia. Gardan kauneutta pääkaupunkimme ei voi kuitenkaan tavoittaa.

Olen ollut liki kaksi viikkoa pois netin ääreltä. Pisin blogitauko koskaan, mutta ihme ja kumma sain kaksi uutta tilaajaa silloin, kun en kirjoittanut mitään. Tänään yritän koostaa matkakertomukseni pätkissä, sillä olen väsynyt pitämään silmiäni auki. Itselläni tätä bussimatkaa söivät varhaiset aamuherätykset. Tänäänkin laiva ol satamassa seitsemältä, minkä ansiosta puoli kuudelta ylös. Tai lopullisesti ylös, koska suomalaiset änkyräjuopot riehuivat käytävällämme siihen malliin, ettei tarvinnut purjehtia unten maille. Ne oli kännissä jo eilen puoliltapäivin. Kommentoivat takapuoltani. Kehuivat, mutta ei se kivalta tunnu, kun kaksi viinassa pieksettyä ihmisraakiletta aukovat kommentteja ulkonäöstäni. Tai yrittävät tunkea väkisin seuraan niin kuin äiteelle kävi. Sanoi äidin haisevan niin hyvältä, että jalat menee alta. Ohjeistin äidille, että olisi kehottanut horjahtamaan yli laidan. Varhaisia aamuherätyksiä, kellon mukaan elämistä, vain neljää päivää varsinaista lomaa. Kivaa oli koko rahan edestä kuitenkin.

 Tosin en koskaan elämässäni mene enää Venetsiaan. Sen paikan todellinen karmeus unohtuu  vuodessa, mutta nyt se on vissi ja varma, ettei sinne mua enää saa. Annan vähän esimakua neljästä käyntikerrastani Adrianmeren helmessä. Neljäkymmentä astetta lämmintä, pullollaan turisteja ja puluja ja turisteja ruokkimassa puluja. Ostavat linnunsiemeniä ja asettelevat niitä mahansa päälle (makuulla tämä asento toimii), käsilleen ja päälleen ja odottavat, kun linnut nyppivät ateriansa. Missään ei voi istua, ellei sitten kökötä kahvilan pihalla. Joka paikasta tunkee joku varpaille. Ainoa luojan suoma helpotuksenhuone on Dogien palatsi Markuksen aukiolla. Siellä on viileää, maailman suurimmat öljyvärityöt, seinät kultaa, Huokausten silta ja tyrmät, joista yhdestä Casanova pääsi karkuun.

Hinnat eivät Venetsiassa vajoa. Edellisreissulla pari matkalaista oli pulittanut kahdesta oluesta 25 euroa. Kahvin saa viiteen euroon. Kondolimatkailua pääsee tukemaan 95 eurolla 40 minuutin ajan. Jos kuitenkin haluaa lähteä tuonne valkoista marmoria hohkaavaan kaupunkiin, kannattaa yöpyä Lidossa - viereisellä saarella. Sinne harva turisti ymmärtää mennä. Eivätkä ne oikeastaan ymmärrä kävellä missään muuallakaan kuin sitä kauppakujaa Pyhän Markuksen aukiolta Rialto-sillalle.