Saksa. En voi sille mitään, muttei tuo maa iske. Paitsi ihan pikkuisen Nürnberg keskiaikaisine rakennuksineen. Ehkä tyytymättömyyttäni siivittää harmaanankea sää, joka seurasi bussiamme edestakaisin Saksan halki. Matkatessamme seisovasta pöydästä toiseen, niin kuin ukko sen kiteytti. Tiesin heti, koska bussin renkaat osuivat itäsaksalaisen tien pintaan. Silloin rynkytti persukset kuhmuille, koska itäsaksalainen infrastruktuuri ei ole pahemmin hyvään tieverkostoon satsannut.

Ja tämä hotellimme Berliinissä Aleksanderplatzilla. Katsokaa nyt tuota jylhää itäsaksalaista rakennustyyliä. Meidän huoneemme 33. kerroksen kohdalla, onnekkaimmat pääsivät kaikista korkeimpaan eli 37:aan. Sisältä ihan näppärä, muttei sovi ainakaan häämatkalaisille. Vessa nimittäin koostuu liki läpinäkyvistä lasiseinistä huoneen nurkassa ja seinien paksuus ei  pitäne vessamölyjä  lasiseinien  sisällä.  Hyvä buffetti tuossa lasihökötyksessä kuitenkin on. Ensimmäisellä vierailullani ahdoin itseni niin täyteen, että  makasin loppuillan sängyssä kuntoilemassa operaation "Avaa silmät, avaa silmät" -kanssa. Äiti tökki välillä kuunnellakseen olenko hengissä.

Pohjoissaksalaisilla on muuten oudohko tapa muistaa naimattomia kolmekymppisiä. Laittavat kuvallisen ilmoituksen lehteen, jossa päivitellään, kuinka tämä ja tämä henkilö ei ole vielä päässyt naimisiin, vaikka ikääkin jo kunnioitettavat 30. Sankari pakotetaan pitämään juhlat, joihin tulee myös ulkopuolisia henkilöitä ilmoituksen perusteella. Sitten hänet pakotetaan luuttuamaan maata julkisella paikalla ja maksamaan jokaisen juhliintulijan juomat. Kuulemma summa voi kohota useisiin tuhansiin euroihin.

No, mutta se on saksalaisen kunniaksi sanottava, että ne sentäs tekivät mulle kasvisruokaa. Sain täydellistä kasviskermakeittoa ja juustogratinoituja vihanneksia. Italiassa iskivät eteeni kalan pyrstöineen ja halkaistune päineen, lohen ja lopuksi kaksi omelettia perä päivinä, kun olin vakuuttanut päivittelevät italiaanot siitä, ettei kala ole vihannes.

Ja toinenkin kehu saksalaisille. Rastplatzien vessoissa moni saksalainen insinööri on päässyt näyttämään kyntensä. On vessaa, joka vetää itsensä noustessasi ylös. On vessaa, jonka rinkula lähtee kiertämään ympäri ja ruiskuttaa desifiointiainetta samalla. On vessaa, jonka rinkula ei yksinkertaisesti pysy alhaalla, minkä ansiosta on mahdotonta istua siihen ilman, ettei rinkula lävähdä takapuoleesi. Minä kun tykkään laittaa yhden suojapaperin ennen istumistani, olin vaikean tehtävän edessä juuri tässä vessassa. Loppujen lopuksi päädyin pitämään toisella jalalla rinkulaa alla, laittamaan nopeasti paperin ja yrittää istua nanosekunnissa ennen kuin koko komeus oli taas lennähtänyt ylös.