Olenko minä ainoa, jolla menee hermot feissareiden kanssa? En tiedä johtuuko se habituksestani, kävelytyylistäni vai parturoimattomasta tukastani, että joka kerta kävellessäni kaupungilla muoviliivinen saalistaja hyökkää kansioineen kimppuuni. Ja kun yhdestä on päässyt eroon, tulee toinen ja kolmas. Yleensä kiitän kauniisti ja jatkan matkaani. Taktiikka ei toimi, jos vastassa on sitkeä purilainen, joka aikoo kyykyttää minut järjestönsä jäseneksi vaikka väkisin. Vihaan sitäkin, että feissareiden jälkeen tulee todella syyllinen olo. Varsinkin, jos kävelen kauppakassit kahistellen ohi. Minä olen paha ihminen, koska välttelen yhteisvastuuta. Toisaalta olisin hanakampi liittymään eri yhteisöjen jäseneksi, jos niitä ei pakkotyrkytettäisi minulle.

Samasta ongelmasta kärsivä työkaveri kertoi, ettei feissareille riitä, että on jo jäsen. Vuosijäsen yritetään väkisin värvätä kuukausijäseneksi. Hän suunnitteli aikovansa ilmoittaa feissarille eroavansa järjestöstä, koska ei kestä kyseistä suoramyyntitekniikka.

Meidän ukolla on kanttia selvitä feissareista ja muista myyjistä tunnon tuskitta.
- Kiinnostaako ihmisoikeudet? pitkätukka hujoppi käveli kerran vastaan asematunnelissa.
- Ei. Minulla ei ole sydäntä, mies vastasi ja käveli tiehensä.

Matkapuhelinmyyjä tuli vastaan.
- Kiinnostaako raha?
- Ei. Minua kiinnostaa vain hevin kuuntelu.
---hänen loppusanansa on sensuroitu.