Junassa konnari katsoo pitkään kuvallista kuukausikorttiani.
- Voi, kun on vihainen! Paljon parempi luonnossa.
Kyseinen totuus tuli sellaisella äänenpainolla, että itsekin repesin.

Puhelin soi kesken työpäivän. Outo numero soittaa.
- Haluaisin puhua siitä työpaikasta, murtaen suomea puhuva naisääni sanoo.
- Niin, mistä työpaikasta? Kysyn ajatellen, että josko joku tarjoaisi töitä.
- No, siitä päiväkotiapulaisen työpaikasta, nainen vastaa hämillään.
- Häh? En minä ole missään päiväkodissa. En ole koskaan ollutkaan.
- Miten niin?
- Ei kun, en minä ole missään päiväkodissa töissä enkä voi myöskään palkata ketään. Missä tämä työpaikka sijaitsisi?
- Espoossa.
- Joo, selvän teki. En ole minä. En ole koskaan asunutkaan kyseisessä paikassa.

Palasin unelmatyöstäni uutisiin. Tyhjä olo, koska en saa kiksejä uutisista. Olen oikeastaan aika surkea niissä, koska tuntuu ahdistavalta kovistella ihmisiä aroista aiheista ja iskeä ne puolensadantuhannen luettavaksi. Ehkä tätä ei pitäisi tunnustaa, mutta minusta ei koskaan tule uutistoimittajaa. Tai oikeastaan olen tehnyt sitä viimeiset pari vuotta ja tunnen, ettei se työ täytä niitä kriteereitä, joita työltä odotan saavani.

Olen vakaasti vakuuttunut siitä, että Ricky Gervaisin (tiedättehän Officen) uusin, The Extras -sitcom on parasta tv-tuotantoa, jonka olen katsonut sitten Niin sanottu elämäni -uusintakierroksen. Hersyvää myötähäpeää. Loistosarja, ei voi kuin kehua. Paranee vielä kakkoskaudella aivan uusiin sfääreihin. Hulvattominta, että itseään hieman ylilyödysti esittävissä cameorooleissa varsinkin Ben Stiller, Kate Winslet, Les Dennis, Ian McKellen ja Orlando Bloom tekevät sellaista jälkeä, että pois alta. Stiller on ohjaajanatsi, kate kunnon pervo, Gandalf ohjaa homonäytelmän ja Orlando Bloom ei ymmärrä, miksi joku ei voi olla kiinnostunut hänestä Johnny Deppin sijaan. Kunnia Gervaisille ja Merchantille koukuttavasta huippuviihteestä.