Varmaan jokaisella on jonkin sortin kokemus luotaantyöntävien ihmisten tuppautumisesta seuraan. Sellaisten kylän kovimpien machosankareiden ja riettaiden lyylien, jotka vähän viunaa sisuksiinsa saadessaan päättävät tulla iskemään baarissa. Tuppautuvat pöytään eivätkä hellitä, vaikka tekisi kuinka selväksi, ettei tänään tipu.

Kuun alussa lähdettiin kaverin kanssa baarikierrokselle kahdestaan. Ensimmäisessä baarissa seuraamme hakeutui entinen muukalaislegionan mies, joka halusi tietää nimen, kätellä, tietää nimen, kätellä, tietää nimen ja taas kätellä. Sanoi suoraan etsivänsä naista, koska oma suhde oli kariutunut katkerasti vaimon lähtiessä toisen mieheen matkaan. Kiitimme kohteliaasti, mutta kerroimme olevamme varattuja. Mies ei hellittänyt vartinkaan päästä, vaan jatkoi tunteidenpaloista iskutyötä.
- Me. Woman up. Me down, hän sopersi ja näytti käsillään polviaan.
Puolen tunnin jahkaamisen jälkeen hän ymmärtää, ettemme ole lähdössä miehen matkaan. Tekee lähtöä, kättelee jälleen kerran ja keksii vielä.
- I understand. Not today. What about tomorrow?

Vaihdamme baaria, jossa Jamppa iskee harittavan katseensa meikäläisiin jo baaritiskillä. Jamppa yrittää kysellä nimeä, mutten reagoi. Niin olen tuttujenkin nähnyt tekevän ja välillä se jopa toimii.
Etsimme pöydän ja kukas sieltä hoippuukaan pöytäämme kuin tämä häiskä, joka esittelee itsensä Jampaksi. En jaksaisi alkaa samaa show´ta kuin Djiboutin miehen kanssa. Jamppa ei hellitä, vaikka sanomme seurustelevamme. Mielessä välähtää uusi keino: soita miehellesi. Näppäilen ukon numeron, selitän sille tilanteen ja pyydän juttelemaan Jampan kanssa. Laitan toosan Jampan korvalle, joka sopertaa, ettei oikein kuule. Sitten Jampan itsetunto murtuu, hän näyttää säikähtäneeltä.
- Ai, mitä teet? se sopertaa peloissaan.
Jamppa antaa luurin, sanoo lähtevänsä tästä ja katoaa koko baarista.
Meidän mies hekottaa puhelimeen, muttei suostu sanomaan, mitä sanoi Jampalle. Ainakin se toimi ja saamme olla illan rauhassa.

Olen ollut vain kerran Tallinnan risteilyllä, mutta sen perusteella kerta jää viimeiseksi. Toisen kaverini kanssa istuimme iltaa, kun paikalle porhalsi viisikymppinen suomalainen mies tuhannen tuubasssaan.
- Vau, mä näen tissit! Onpa hienoa, en ole nähnyt tissejä pitkään aikaan! Vittu, teillä alkaa kovat markkinat, kun alkaa tuo viinaralli Suomeen.
Mä kimpaannuin kommentista ja haukuin miehen ja sen pikkupilin maanrakoon. Ei ole ihmekään, jos Tallinnan laivoilla on paska henkilökunta, kun joutuvat tuollaista sontaa sietämään.


Mutta kirjoittakaapa omia epätoivoisia iskukokemuksianne ja miten pääsitte kylän urhoimmasta ja lyyleimmästä iskijästä eroon.