Päästyämme vanhalle selluloosatehtaalle ei kenellekään ollut epäilystä siitä, että paikassa soittaisi parin tunnin päästä tuntematon cover-bändi Nachtwasser, vaan Nightwish. Ei mikään coveripumppu vedä kolmensadan metrin jonoja tallinnalaiseen rokkiklubiin. Suuri kaikkien tiedossa ollut salaisuus mureni viimeistään siinä vaiheessa, kun näki lavaa verhoavan Nightwish-seinälakanan.

Yllätyin, kuinka vähän suomalaisia Tallinnaan oli matkannut Nightwishin perässä. Meitä oli korkeintaan muutamia kymmeniä. Ja se ainoa virolainen, jonka tunnen, oli eksynyt samaan paikkaan. Uskomaton mäihä.

Olihan siellä fiilistä. Ja vielä olla mukana seuraamassa Nightwishin tulikastetta. Ei mulle tullut Tarjaa ikävä missään vaiheessa. Anette hoiti hommansa hyvin, vaikka välillä meinasi jäädä karismajumala Marco Hietalan varjoon. Ainoita miinuksia annan solistin pukeutumiselle. Mun mielestä peppipitkätossumäisyys ei kuulu näin kovan luokan bändin imagoon. Saparoilla ja raitasukilla on vaikea seistä Hietalan rinnalla, kyseessä on kuitenkin itselleni Suomen paras hevilaulaja ja basisti. Tästä habituksesta huolimatta.

Tuomaksella oli muuten Jack Sparrow onnenmaskottina koskettimissaan. Disney-faniksi tunnustautunutta miestä jännitti ilmiselvästi, mutta alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja vapautua. Lieneekö ollut myös punaviinillä vaikutusta.

En pysty kuvailemaan, sitä fiilistä, mikä tulee, kun näkee bändin nauttivan lavalla. Virolaisyleisö otti hurraten pojat ja yhden puhutuimmista naisista vastaan. Mahtava meno. Hiki lensi niin lavalla kuin yleisössä. Se oli yllätys, kuinka sekaisin yleisö meni bändin uusista sinkuiksi lohkaistuista biiseistä. Amaranth sytytti jopa kovemmin kuin vanhat suosikit ennen encorea.

Wishmasterin ja Wish I had an angelin ylittänyttä ei ollut koko setissä. Koska pääni on nyt niin täynnä räkää, silmät kipeät ja toinen hengityskanava poissa käytöstä, tämän kummempaa keikkaraporttia en saa aikaiseksi. Olen vain helkkarin tyytyväinen siihen, että tuli lähdettyä kaatosateiseen Tallinnaan. Ja bändin ilmeistä päätellen takaisin tullessa hekään eivät päätöstään katuneet.