Tällaisen työpäivän jälkeen pitääkin käydä ylikierroksilla. Tulin justiinsa töistä ja kello mataa kahtatoista. Itse duunipaikalla olin puoli neljältä, kun kotoa olin lähtenyt kahdelta. Sunnuntain tuplapalkka tietää neljää neljän tähden hotelliyötä Roomassa ja tulipahan tunne, ettei niitä ilmaiseksi saanut. Hyvä niin.

Olen seitsemän tunnin aikana ehtinyt puhua puhelimessa poliisin kanssa kaksi kertaa, palomiehen myös kaksi, kirjoittanut kaksi poliisiuutista, joista toinen surullinen kuolonkolari, käynyt runoillassa, kuunnellut tunnin runoesityksen, kuvannut ja kirjoittanut jutun siitä, haastatellut ja kirjoittanut paikallistuksen erääseen urheiluaiheeseen ja käynyt vielä illan päätteeksi keikalla haastattelemassa tuoreen maailmanmestarin sukulaisia.

Täytyy onnitella itseään siitä, että ehdimme kuvaajan kanssa kello 21.45-22.15 ajaa haastateltavien luo, haastatella heidät, skoolata kuohuviiniä heidän kanssaan, ajaa takaisin työpaikalle ja kirjoittaa jutun. Jos keikka tai jutun kirjoittaminen olisi vanunut vieläkin myöhemmäksi, olisi huonoimmassa tapauksessa tullut kylmä yö juna-asemalla.

Nyt saa hengittää syvään.