Tänään olen kaivanut itselleni kuopan, jonne uppoan pariksi seuraavaksi kuukaudeksi. Tai ehken ihan vielä, vaan sitten kun tulkintani maailman vaikeimmasta kappaleesta tulee ulos televisiosta niin sanotussa hevispesiaalissa.

En osaa laulaa, en sitten pätkääkään. En ikinä laulaisi julkisesti. En ikinä ikinä laulaisi televisiokameroille. Tänään tein sen kaiken. Niin myötähäpeällisesti, ettei yksikään nuotti osunut kohdalleen.

Miksi ihmeessä?

VS: Toimittaja tekee niin kuin toimittajan oletetaan tekevän. Hyvä juttu vaatii heittäytymistä tai pomon ukaasia. Eikä minun edes tarvinnut amputoida raajojani tai juosta alasti Helsingin keskustassa.

Jos kyseinen pätkä päätyy juutubeen, alan käyttää paperipussia päässäni lopun elämäni.