Koin taannoin pienoisen omantunnonpistoksen tajutessani, etten ole viettämässä joulua perheeni kanssa, vaan jossakin muualla. Ei ole jouluaamun piirrettyjä, lunta, jouluruokia eikä kuusen alla piilotettuja joululahjoja, mutta yksi paavi olisi. Katolilaisen messun luulisi olevan kokemus, jonka muistan pitkään. Sikäli mikäli saan mieheni ylipuhuttua moiseen.

Olen sekaisin lomapäivissä, koska friikuilla ei varsinaisesti ole lomaa koskaan. Tänään illalla rauhoitan sieluani Radio Rock Finlandiassa. Huomenna serkun ylioppilasjuhlissa. Perjantaina ja lauantaina kahdella muchos importantos työkeikalla.

Synkeää räkäsäätä olen paennut viimeaikoina uimahalliin ja tuntenut jumalaista tyydytystä jokaisesta uidusta kilometristä. Jokaisella vedolla aistin, kuinka lihakset tekevät työtä ja vatsa pingottuu. Kaiken lisäksi kloorivedessä itsensä rääkkääminen on kivaa.

Jos uinti ei kiinnosta, tässä pari Tirpan joutokäyntivinkkiä:

Maanantain pelastajani. Mikä jalkatyö! Mikä päänheilutus!

Frank McCourtin tuotanto, josta Seitsemännen portaan enkelin lukematta jättämistä voisi pitää suuren luokan syntinä.