Kuinkakohan piippuun ihminen voi itsensä ajaa? Kymmenen tunnin työpäivät eivät ota loppuakseen ennen lauantaita. Keskellä aamuyötä herään miettimään töitäni. Onneksi mies on Lapissa, ettei joudu kärsimään oravanpyörästäni. En jaksa edes puhua kenenkään kanssa puhelimessa. Hihittelen hysteerisesti ja yritän vain keskittyä pitämään silmäni auki. Kaksi viikkoa sitten oli viimeksi kokonainen vapaapäivä. Mutta rahaa tulee hyvä niin. Friikun arki ja juhla.

Onneksi keikat pääsääntöisesti aivan huippuja. Tavannut maailman mukavimman näyttelijän ja sitten toisen toisesta ääripäästä. Nähnyt perin juurin erikoisen joulukuusen ja sen tunnetun tekijän. Jututtanut kolmea artenomia työstään ja juonut jokaisen luona teetä pysyäkseen hereillä. Kasannut pinon puurolautasia tietokoneen viereen, kun ei ole aikaa ollut korjata niitä pois.

Vielä lauantaihin, jos jaksaisi.

Ja mistä sitä tietää, josko ensi vuonna ei olisi mitään töitä. Friikun arki ja juhla.