Onnea on oma työlokero, sähköposti, työsuhdepuhelin, työkaverit, työterveydenhuolto, työpaikkaruokala ja kuukausipalkka. Ei sekään haittaa, että saa tehdä vielä mieleistään työtä. Mulla on päässä niin paljon uusia asioita, että tunnen jättäneeni miehen vähemmälle. Kärsin siitä, etten huomioi häntä enää tarpeeksi. Toisaalta, kun miehen työpaikka vaihtui vuosi sitten, en nähnyt kyseistä kaljua enää juurikaan kotona.

Tapojeni vastaisesti liitän blogiini ruokaohjeen. Ensinnäkin siksi, että kyseinen tuotos oli parasta, mitä olen pitkään aikaan syönyt. Toiseksi, olen itse osallistunut sen kehittämiseen. Kolmanneksi, otin kuvankin.

Saanen esitellä: Kookoskanakeitto! Sopii myös vegetaristeille, kunhan jättää kanan pois. Älkää kysykö, mitä tapahtui vegetarismilleni. Olen lipsunut pari kertaa kanan kohdalla, mutta punaista lihaa en suustani alas laita edelleenkään.

8 dl kookosmaitoa
suolaa
sitruunaruoho pilputtuna
inkivääriä raastettuna
yksi paprika
porkkanaa
valkosipulin kynsi
bambuja
2 rkl vihreää currytahnaa
2 grillattua kanankoipea.
yhden limehedelmän mehu
nuudeleita


Huom. Älysin ottaa kuvan siinä vaiheessa, kun puolet oli syöty. Kaikkien ruokablogien kauhuksi.

Paistoin valkosipulin, paprikat, porkkanasuikaleet, sitruunaruohot ja bambut öljyssä. Lisäsin kookosmaidon, nuudelit ja pilkotut kanat sekaan. Inkiväärin ja suolan ja lopuksi currytahnan. Annoin kiehua 15 minuuttia ja makuelämys oli siinä.

Tämä loputtomalta tuntunut marraskuu saisi jo muuttua talveksi. En kaipaa aurinkorannalle, en kaupunkilomalle. Kaipaan sinne, missä lumi sekoittuu taivaaseen.