Suuri elämänmuutos. Pari päivää meni panikoidessa sitä. Pari yötä nukkumatta sen takia. Nyt alan päästä jaloilleni ja mukaan kuvioihin. Ymmärtämään kokonaisuutta. Tutustumaan ihmisiin, saamaan kiinni työstä, jopa rutinoitumaan. No ehken vielä jälkimmäistä, mutta joskus sitten myöhemmin.

On mukava mennä töihin, kun tietää selviytyvänsä työpäivästä. Onhan tämä vielä jonkinlaista hakuammuntaa, mutta kai pikku hiljaa pääsen kiinni. On ollut mukava tajuta olevansa tervetullut eikä kukaan vierasta tulokasta. Eivätkä haastateltavatkaan vielä ole kiukutelleet lankoja pitkin keskimääräistä enempää. Mutta kyllä sekin päivä on edessä. Sen verran omalaatuisia omasta arvostaan kiinni pitäviä ihmisiä tämä maa pitää sisällään.

Pubivisoihinkin olen päässyt pitkästä aikaa kiinni ja elämä tuntuu ihanalta. Pitäisi siivota, tiskata, lenkkeillä, jumpata, katsoa dekkareita dvd:ltä ukon kanssa, mutta nyt menen suihkuun, hautaudun kuumaan veteen ja liplutellen jalkojani siellä niin kauan, että varpaat vetäytyvät ryppyyn ja silmät painuvat kiinni.

Extrakiitos Piiville kukkatunnuksestani! Minä sain kukkia nettiystävältä, ihanaa!