En ostanut sohvaa. En viitsinyt edes vastata mitään sille naiselle. Tai oikeastaan unohdin, mutta ei sillä niin väliä.

Miksi kaupassa käymisestä on nykyään tullut niin vaikeaa? Sama arpominen alkaa joka kerta, kun astun työpäivän jälkeen kauppaan. Mieli tekisi sitä ja tätä, mutta saman tien mielikuviin nousee ystäväni ja mieheni, jotka valittavat päässäni, mikä on syötäväksi kelpaavaa ja mikä raipan iskuin tuomittavaa.

Lempiruokiini pullahtelee liikaa rasvaa, sokeria, elintarvikeväriä ja litania latinankielisiätermejä, joiden olemassaolosta en tiennyt  mitään vielä puoli vuotta sitten. Pitäisi syödä proteiinia, kuitua, aitoja raaka-aineita. Peruna on vaarallinen, banaani epäterveellinen, valkoiset jauhot saatanankätyriltä ja ravintolaruoka helvetinporteilta.

Jos syön ravintolassa grillatun vuohenjuustosalaatin, vedän napaani raskasta myrkkyä. Jos taas keittoa, sekin on liian rasvasta. Kookoskanakeittoni tuomittiin rasvapommiksi. Kun koetin tehdä kevyempää, litku jäi syömättä jääkaapin perukoille.

Päh, miksi piti viedä into lempiharrastuksestani, ruoasta. En syytä ketään, mutta olisi se ollut helpompaa nukkua ikuista ruususen unta välittämättä siitä, mitä oikeasti syön.