maanantai, 10. maaliskuu 2008
Luokkakokous
Lupasin viedä vanhat kuvani mukaan ja pitää visan, jonka palkintona komeilee tietysti gin lemon -sekoitus, ofelia tai pinkcat-pullo. Niillä nuppi ,aitettiin teinivuosina sekaisin ja lähdettiin kylälle räyhäämään. Ei sentäs, kiltisti me käyttäytydyimme. Älä, äiti huoli. En se minä ollut, joka sen maton bileissä oksensi. Pyytänen tosin anteeksi sitä, että heitin oksennetun maton vain likoamaan saaviin sitä sen kummemmin huuhtelematta. Halju lienee ollut melkoinen. En muista. Silloin tuli vain surtua sitä, kuinka ensimmäinen poikaystävä ilmestyi bileisiini kaula syötynä ja flirttaili joka toisen naisen kanssa.
Vapisevin sormin olen kaivanut vanhojen luokkalaisten numeroja, laittanut viestin kokouksesta ja hyrissyt tyytyväisyydestä, kun niin moni muistaa minut. Ehkä me olemme kaikki kasvaneet aikuisiksi.
Pitäisiköhän sitä kutsua opettajatkin mukaan? Kenties fysiikan opemme, joka piti mulle puhuttelun kysyttyäni, miten napalmia valmistetaan. Tai sitten äidinkielen ope, jonka tunnilla pidimme kaverini kanssa luokkalaisillemme puheen turvaseksistä kurkuin ja kortsuin.
Ja vielä punatukkainen historian ope, joka villiintyi piinaavan pitkästä Rasputin-esitelmästämme ja alkoi tanssia ripaskaa. Olimme hankkineet tykötarpeiksi suomenkielisen version Rasputinista soittamalla Mafian toivelevyihin ja pyytämällä kappaletta. Kaverin pikkuveli, 12 vee, sai hoitaa puhelun, koska me muut jänistimme. Ehkäpä luokanvalvojamme Hellun voisi jättää kutsumatta, koska hän sai jonkinlaisen hermoromahduksen annettuamme hänelle lähtölahjaksi Klamydian Mä lähden himaan -sanat metrinkokoisessa kortissa.
Kommentit