Olen täpinöissäni yläasteen luokkakokouksestamme. Kahden kaverini kanssa puuhaamme moista huhtikuulle ja yllättävän moni vanhoista luokkakavereista on ilmoittanut tulevansa mukaan. Saa nähdä, nouseeko pintaan kaikki katkeruudet ja patoutumat, kun alla on muutama puteli kaljaa. Itsellä ei ole mitään kaunaa ketään vastaan, koska hörhöilin omiani koko yläasteen. Olin se erilainen nuori, joka halusi erottautua massalevisperseistä. Olin korviani myöten ihastunut pitkätukkakitaristiin ja koulun kovikseen, joka tosin romautti pisteensä ajamalla päänsä puoliksi kaljuksi. En ole moista tukkatyyliä muuten nähnyt kenellekään muulla.

Lupasin viedä vanhat kuvani mukaan ja pitää visan, jonka palkintona komeilee tietysti gin lemon -sekoitus, ofelia tai pinkcat-pullo. Niillä nuppi ,aitettiin teinivuosina sekaisin ja lähdettiin kylälle räyhäämään. Ei sentäs, kiltisti me käyttäytydyimme. Älä, äiti huoli. En se minä ollut, joka sen maton bileissä oksensi. Pyytänen tosin anteeksi sitä, että heitin oksennetun maton vain likoamaan saaviin sitä sen kummemmin huuhtelematta. Halju lienee ollut melkoinen. En  muista. Silloin tuli vain surtua sitä, kuinka ensimmäinen poikaystävä ilmestyi bileisiini kaula syötynä ja flirttaili joka toisen naisen kanssa.

Vapisevin sormin olen kaivanut vanhojen luokkalaisten numeroja, laittanut viestin kokouksesta ja hyrissyt tyytyväisyydestä, kun niin moni muistaa minut. Ehkä me olemme kaikki kasvaneet aikuisiksi.

Pitäisiköhän sitä kutsua opettajatkin mukaan? Kenties fysiikan opemme, joka piti mulle puhuttelun kysyttyäni, miten napalmia valmistetaan. Tai sitten äidinkielen ope, jonka tunnilla pidimme kaverini kanssa luokkalaisillemme puheen turvaseksistä kurkuin ja kortsuin.

Ja vielä punatukkainen historian ope, joka villiintyi piinaavan pitkästä Rasputin-esitelmästämme ja alkoi tanssia ripaskaa. Olimme hankkineet tykötarpeiksi suomenkielisen version Rasputinista soittamalla Mafian toivelevyihin ja pyytämällä kappaletta. Kaverin pikkuveli, 12 vee, sai  hoitaa puhelun, koska  me muut jänistimme. Ehkäpä luokanvalvojamme Hellun voisi jättää kutsumatta, koska hän sai jonkinlaisen hermoromahduksen annettuamme hänelle lähtölahjaksi Klamydian Mä lähden himaan -sanat metrinkokoisessa kortissa.