Olen lyönyt laimin blogiani, viettänyt liikaa aikaa töissä ja käynyt pääsiäislomalla. Mies ja koira -yhdistelmä ei edelleenkään toimi; varsinkaan nyt, kun jälkimmäinen popsi silmälasini, jotka makasivat miehen vatsan päällä. Taika on mahdoton otus, mutta niin herttainen nukkuessaan, että saa anteeksi kaiken ylimielisyytensä. Mökki Mäntyharjulla oli laajentunut viime näkemästä, sisävessa, sähkösauna ja maksukanavat eli kaikki, mitkä kuuluvat olennaisesti perusmökkielämään. Sain hetkeksi aikaa unohtaa työt, nollata mielen ja antaa asioiden olla. Edellisessä blogiviestissäni kuohuttanut asiakin unohtui, mutta kiitos kaikille mieltä ylentävistä kommenteista. En suostu sortumaan itseni vähättelyyn. Tiedän, mikä olen ja tiedän, mistä tulen.

Lauluesitykseni tuli tv:stä ja sain oudon paljon viestejä Facebookiini ihmisiltä, jotka olivat virittäytyneet varta vasten sitä katsomaan tv:n ääreen. Hullua. Eikö ihmisillä ole muuta tekemistä perjantai-iltana? Minä en tule sitä koskaan katsomaan, koska tiedän, etten osaa laulaa. Enkä varsinkaan tv-kameroille. Eikä sekään kumonnut tätä teoriaani, että kameramies ja ohjaajakin nauroivat. Jos joku ei muista, mistä tässä kaikessa itsensä häpäisyssä oli kyse, kerrottakoon, että jouduin pomon käskystä työkeikalla venyttämään omia rajojani mahdottoman tuolle puolen. Laulamaan tv-kameroille.

Ihana ilma ulkona. IStuimme Katriinan kanssa Kaivarissa, söimme Helsingin Jäätelötehtaan jäätelöä ja nautimme auringosta. Tätä säätä kelpaa näyttää turisteille. Tämän sään takia kannattaa nostaa nenä pois tietokoneruudulta.

Töissä tiedossa ensimmäinen ulkomaankeikkani. Kerron lisää kenties joskus. Jos jotkut minua yhtään tuntevat ja muistavat, mistä raportoin viime vuonna blogiini, voivat jopa arvata asian.