Olen edelleen hengissä, vaikka pihaustakaan en ole päästänyt. Myönnän olleeni täysin ulkona blogimaailmasta viime kuukaudet. Kevät vetää ulos, työ vetää sisään, koneen ääreen en ole jaksanut, enkä halunnut istuutua. Jonkinlaisen blogiomatunnonkin olen pystynyt naputtamaan hiljaiseksi.

Työmatkalle lähden ylihuomenna. Mahan pohjassa kipristelee, ajatukset harhailevat, einä jaksaisi keskittyä normaaliin työhön. Olen poissa lähes pari viikkoa, mikä tuntuu iäisyydeltä. Toisaalta, onpahan mukava tulla kotiin ja palata sorvin ääreen. Silloin kai Suomessakin pitäisi olla jo kesä. Matkakohteessani luukuttaa päivästä toiseen hellelukemia, joten voi nokka palaa ja poskipäät kärventyä.

Luokkakokouskin oli. Luokastamme tuli paikalle reilut kymmenen ihmistä, joista oikeastaan kukaan ei ollut muuttunut millään tavoin. Lievä pettymys sinänsä, kun ei päässyt päivittelemään. Ei edes ketään muodoistaan ulos pullahtanutta ;o)

Luokkamme aikuisin tuntui tosin olevan päätä pidempänä meidän muiden aikuisuutta. Raikulein tullut isäksi ja rauhoittunut. Hiljaisin löytänyt työpaikkansa sosiaalihuollosta. Meidän luokkaamme ylempänä yksi vaihtanut sukupuolta. Alempana yksi kuollut.

Jännittää edelleen. Harmi, etten voi kertoa, minne menen. Yritän pitää blogini salaisuutenani työpaikaltani, sillä eihän niiden kaikkea tarvitse tietää.

Hyvää kevättä, ihmiset!
T: Tyhjäkävijä.